> ## Content Index > Fetch the complete content index at: https://jatkoskatkos-1.ghost.io/llms.txt > Use this file to discover other available public pages before exploring further. # Nyt on hyvä olla hetki hiljaa – eli miksi Hän ei vastaa? - URL: https://jatkoskatkos-1.ghost.io/nyt-on-hyva-olla-hetki-hiljaa-eli-miksi-han-ei-vastaa/ - Published: 2026-08-16T02:56:18.000Z - Updated: 2026-08-16T03:19:02.000Z - Author: J&K Maailma tuntuu taas vähän pienemmältä ja kylmemmältä paikalta. Hiljaisemmalta. Ehkä hiljaisuus on jatkunut niin kauan, ettei sitä enää edes tunnistaisi, kun joku rikkoisi sen. Taas minut on luettu väärin – tai ei ollenkaan. Mikä kiusaus olisikaan tehdä Jumalasta tämän perusteella yksi kaikenkattava teoria. Yleistys. Induktion ongelma: Jos tänään oli hiljainen päivä, niin ei voi päätellä, että myös huominen olisi. Kysymys on mietityttänyt meitä vain pari tuhatta vuotta. Varmaa on vain kärsimys. Oikeamielinenkin laitetaan kärsimään. Krusifiksi. Minkälainen Jumala antaa tämän tapahtua? Onko tämä joku sairas testi? Eeli, Eeli, lama sabaktani? Nämäkin kysymykset useaan kertaan lausuttu. Ja epätietoisuus. Mistä tämä kaikki johtuu? Minusta? Hänestä? Muusta? Avoin kysymys pitää mielen etsimässä vastausta. Nykymaailmassa koko kysymys on toki ehkä vähän outo. Koska vaihtamalla paranee. Valitse miljoonasta muusta jumalasta – ehkä he vastaavat. Mutta minä haluan vain tämän Yhden vastaavan. Eli tavallaan ongelma on itseaiheutettu? "Missä on Jumalasi nyt?" Hiljaisuus on siis myös kärsimyksen ongelma. Ehkä on hyvä kärsiä? Maailma nyt vain sattuu olemaan sitä täynnä. Ei tämä ole mikään Disney-elokuva. (Minulle kyllä kelpaisi Disney-elokuva.) Kärsimyksestäkin tulee pahempaa, kun sille ei ole syytä. Ei siitä mitään hyötyä ole. Se ei tee ihmisestä parempaa. Mutta ehkä hiljaisuudelle on syy. Ehkä vastaus aiheuttaisi vain lisää kärsimystä. (Kaikki tiet vievät kärsimykseen.) Mutta tässä kohtaa olen N-miehen linjoilla. Jos totuus tappaa heidät, niin antaa heidän kuolla. Koska totuus, ei työ, tekee vapaaksi. Sitten ilmassa voi olla kaikenlaisia merkkejä. Kielitieteilijät tietävätkin, kuinka hataria nämä mustaa valkoisellakin olevat merkit ovat. Eilen ne tarkoittivat jotain ja huomenna jotain muuta. ”Vain sanoja ne oli vailla merkityksii...” Mutta tarkoitan nyt ihan oikean elämän merkkejä. Palava pensas esimerkiksi. Tai metsä. Vaikka metsät palaisivat ja valtameret happanisivat, niin empiiriaan ei saa nojata. Nehän voivat merkitä mitä tahansa. Jos kuulet ääniä päässäsi, niin tuskin kyse on Hänestä. Ei saa alkaa kuvitella mitään. Suorempaa puhetta, jos saa pyytää! Ehkä Hän ei osaa päättää? Onko Hänellä edes vastausta? Voi jankata tekoälyltä vastausta. Tämä on muuten pelkoni sen väärinkäytöstä. Siitä voi yrittää tehdä jumalan. Se vastaa aina. Se voi yrittää selittää. Mutta entä jos vastausta ei ole olemassa? Vika on käyttäjässä. Tai jos saisikin vastauksen, niin olisiko se oikeastaan vielä pahempi vaihtoehto? Se olisi jokin banaali. Tai väärinymmärrys. Lopulta ei edes haluaisi sitä, kaiken kärsimyksen jälkeen. Mikään ei olisi tarpeeksi hyvä. On parempi pyöritellä vaihtoehtoja. Saa valita mielentilansa mukaan parhaan. Ehkä pitää pysähtyä banaaliuteen. Odotamme tieteeltä ja taiteelta huimeita tuloksia. Ehkä elämältäkin. Suoraan sanottuna ihmeitä. Mutta eivätkö vastaukset, vaikka olisivatkin yllättäviä, ole aika pieniä yleensä? Jostain syystä haluamme kaiken silti olevan monimutkaista ja vaikeaa. Suurta! Haluamme vakuuttaa muut. Eikö tästä voisi yleisesti sopia, ns. yhteiskuntasopimus? Ettei kukaan odottelisi liikoja? Tieteenkin mekanismit ovat aika pieniä. Pitäisi vain saada jokainen suomalainen allekirjoittamaan tuollainen sopimus. Kyllä Jobkin lopulta saa vastauksensa. Ei se ainakaan minua aluksi miellyttänyt. Se on niin epäjumalamainen. Taas. Kuvittelin Jumalan paremmaksi kuin Hän onkaan. Ehkä on parempi, että Hän on hiljaa. Ei tarvitse pettyä. Hän antaa Jobille vastauksen, ei selitystä. Välinpitämätön asenne jatkuu. Taas. Hän haluaa meistä tasa-arvoisia kanssaan. Tämä on nähdäkseni tasa-arvoprojektin yksi suurista ongelmista. Tasa-arvo kenen kanssa? Miesten? Naisten? Michael Jackson? Sen pitäisi olla Kristuksen kanssa. Niin pitkälle kuin se on mahdollista. Eikö tämä olekin tuhoava prosessi? Ei ole kreikkalaista tai juutalaista Kristuksessa. Miestä tai naista... Lopulta haluaisin vain sen vastauksen. Enkä jättää roikkumaan. Oli se sitten kuinka arkipäiväinen tahansa. Tai pettymys. Huono. Koska ehkä lopulta pitäisi alkaa kestämään huonojakin vastauksia. Ei vain hienoja, älykkäitä ja myötämielisiä. Jos Jumala silloin edes tuon verran viitsisi puhua.